\n„Tulee aika“
\nSaarna tekstiin Kirje heprealaisille 8: 8-11.<\/b><\/p>\n <\/p>\n Aika on jotakin hyvin arvoituksellista. Mit\u00e4 aika oikeastaan on?
\nOnko se, niin kuin meille on opetettu, nelj\u00e4s ulottuvuus pituuden,
\nleveyden ja syvyyden rinnalla? Onko se jotakin, mill\u00e4 ei ole alkua
\neik\u00e4 loppua? Onko se ikuisuuden mitta? Vai onko se vain ihmisen kokemus
\njostakin? Onko se ennen muuta ihmisen peruskokemus?<\/p>\n Me oikeastaan voimme vain kuvailla aikaa tai puhua siit\u00e4 symbolisesti.
\nAjat vaihtuvat, me sanomme. Aikaa vaihtuu vuoden kierrossa, vanha aika
\nj\u00e4\u00e4 taakse ja uusi on edess\u00e4mme. Aika vaihtuu viel\u00e4kin
\nsuuremmissa kehiss\u00e4: vanha aika, keskiaika, uusi aika, moderni aika,
\npostmoderni aika. Aika mittaa muutosta.<\/p>\n Aika kuluu.
\nHyv\u00e4n\u00e4, rattoisana hetken\u00e4 aika kuluu nopeasti. Yst\u00e4vien
\nseura, uppoutuminen mielenkiintoiseen teht\u00e4v\u00e4\u00e4n, mukaansa
\ntempaava kirja saavat ajan rient\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ajan kulumista ei
\nhuomaa. Aika mittaa kokemusta. Mutta odottavan aika tai k\u00e4rsiv\u00e4n
\nihmisen aika on pitk\u00e4: aika ei tahdo kulua.<\/p>\n Aika rient\u00e4\u00e4.
\nLapsena tuntui joskus olevan loputtomasti aikaa. Mutta kun katsoo omia
\nlapsiaan tai lapsenlapsiaan, tajuaa, miten aika rient\u00e4\u00e4. Tajuaa,
\nmiten aika on jo rient\u00e4nyt omalla kohdalla. Rient\u00e4v\u00e4 aika
\non tehnyt teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja j\u00e4tt\u00e4nyt minuun j\u00e4lkens\u00e4.
\nAjan riennosta kertovat uurteet kasvoilla, harmaantuneet hiukset, lyhentynyt
\naskel.<\/p>\n Aika pys\u00e4htyy.
\nAika pys\u00e4htyi kun sinut saavutti viesti l\u00e4heisesi poismenosta.
\nOli vain se hetki. Aika pys\u00e4htyi kun rakastuit. Oli vain se hetki.
\nAika pys\u00e4hdytti sinut.<\/p>\n Mit\u00e4 se aika on? Mittayksikk\u00f6? Nelj\u00e4s ulottuvuus? Vain
\nihmisen kokemus? Erityisesti ihmisen kokemus?<\/p>\n „Kaikella on m\u00e4\u00e4r\u00e4hetkens\u00e4, aikansa joka asialla
\ntaivaan alla.“
\nT\u00e4m\u00e4 viisaus tulee vastaamme Pyh\u00e4st\u00e4 Kirjasta vuosituhansien
\ntakaa. Kaikella on aikansa. Pyh\u00e4n kirjan viisas Saarnaaja jatkaa:
\n„Aika on synty\u00e4 ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repi\u00e4
\nmaasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa,
\naika itke\u00e4 ja aika nauraa.“<\/p>\n Kun t\u00e4t\u00e4 viisautta – yksinkertaista mutta ajatonta viisautta
\n– kuuntelen, ymm\u00e4rr\u00e4n jotakin t\u00e4st\u00e4 ajasta, jota el\u00e4n,
\nymm\u00e4rr\u00e4n jotakin oman el\u00e4m\u00e4n ajasta. Aika on lahja,
\nmutta katoava lahja. Aika kuluu, juoksee, pys\u00e4htyy jokaisen kohdalla.
\nNiin se on aina tehnyt ja tulee aina tekem\u00e4\u00e4n. Minun kysymykseni
\non: Mihin minulla juuri nyt on aika? Istuttamiseen vai repimiseen? Rakentamiseen
\nvai purkamiseen? Itkuun vai nauruun? Vihaan vai rakkauteen? Mihin k\u00e4yt\u00e4n
\nsaamani katoavan lahjan? Mihin k\u00e4yt\u00e4n minun aikani? Mihin k\u00e4yt\u00e4n
\nihmisille annetun ajan?<\/p>\n Heprealaiskirjeen kirjoittaja lainaa profeetallista teksti\u00e4 Vanhasta
\ntestamentista, Jeremian kirjasta: „Katso, tulee aika, Sanoo Herra.“<\/p>\n Profeetta sanoo, ett\u00e4 tulee uusia aika, jolloin tuhotun tilalle luodaan
\nuutta el\u00e4m\u00e4\u00e4, jolloin vanhan liiton tilalle tehd\u00e4\u00e4n
\nuusi liitto ja jolloin pyh\u00e4 kaupunki Jerusalem rakennetaan sellaiseksi,
\nettei sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 voida tuhota, uudeksi Jerusalemiksi. Niin\u00e4
\np\u00e4ivin\u00e4 Jumala kirjoittaa lakinsa meid\u00e4n syd\u00e4miimme
\nja kaikki tuntevat Jumalan.<\/p>\n Raamatussamme ajalla on kahdenlainen merkitys. Se aika, mik\u00e4 meill\u00e4
\non, on meille annettu aika. Se on aika, jota ei saa hukata. Se aika on
\nk\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 oikein. Carpe Diem!, on t\u00e4st\u00e4 tuttu
\nkehotus.
\nMutta on my\u00f6s Jumalan aika, joka meid\u00e4n pit\u00e4isi pysty\u00e4
\nn\u00e4kem\u00e4\u00e4n. Raamattumme sanoo, ett\u00e4 meille on joskus
\nvaikea n\u00e4hd\u00e4, mit\u00e4 Jumala on tekem\u00e4ss\u00e4 ja luomassa:
\n„Katso: min\u00e4 luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin -ettek\u00f6 huomaa?“
\n(Jes 43, 19). Usko Jumalaan merkitsee, ett\u00e4 on – ei vain tartuttava
\nk\u00e4sill\u00e4 olevaan hetkeen – vaan my\u00f6s tarkattava, mit\u00e4
\ntapahtuu ymp\u00e4rill\u00e4mme. Mit\u00e4 n\u00e4kyy horisontissa? Mik\u00e4
\nuusi perspektiivi el\u00e4m\u00e4\u00e4n, historiaan ja tapahtumiin on
\nsyntym\u00e4ss\u00e4? Miss\u00e4 syntyy sellaista uutta, mik\u00e4 on
\nriippumaton meid\u00e4n rakkaista realiteeteistamme.<\/p>\n Tarina kertoo, ett\u00e4 1920-luvulla, vai liek\u00f6 ollut 1930-luvulla,
\nSiperian aroilla rakennettiin rautatiet\u00e4. Rautatie kulki viivasuorana
\ntasaisen aro halki. Rautatie n\u00e4ytti jatkuvan loppumattomiin – taivaanrannan
\ntaakse.
\nRautatien rakentamisty\u00f6t\u00e4 saapui p\u00e4\u00e4kaupungista tarkastamaan
\npoliittinen virkamies, joka oli poliittisesti p\u00e4tev\u00e4, mutta
\njonka muu el\u00e4m\u00e4nkokemus ja koulutus oli j\u00e4\u00e4nyt v\u00e4h\u00e4iseksi.
\nH\u00e4n tutustui rakennusty\u00f6t\u00e4 johtavan insin\u00f6\u00f6rin
\nkanssa ty\u00f6n edistymiseen. Poliittinen virkamies katseli aron yli
\nkulkevaa rataa. H\u00e4nen h\u00e4mm\u00e4styksekseen n\u00e4yttiv\u00e4t
\nraiteet liittyv\u00e4n yhteen kaukana tasangolla. N\u00e4ytti, ett\u00e4
\nsiell\u00e4 kulki vain yksi raide. Poliittisen virkamiehen mielest\u00e4
\nradan rakentamisessa t\u00e4ytyi jotain olla hullusti. Kiukun punaamin
\nkasvoin tarkastaja tiedusteli insin\u00f6\u00f6rilt\u00e4, mik\u00e4 oli
\nsyyn\u00e4 siihen, ett\u00e4 kirkot yhtyiv\u00e4t tuolla kaukana. „Kunnioitettu
\ntoveri“, vastasi insin\u00f6\u00f6ri rauhallisesti, „se johtuu
\nvain horisontista ja perspektiivist\u00e4.“
\nT\u00e4m\u00e4 vastaus sai tarkastajan karjaisemaan: „Ei saa olla
\nmit\u00e4\u00e4n horisonttia eik\u00e4 perspektiivi\u00e4, ne on otettava
\nheti pois!“<\/p>\n „Ei saa olla mit\u00e4\u00e4n perspektiivi\u00e4“ – t\u00e4m\u00e4
\nsaattaa olla monen ihmisen kokemus t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Ei saa olla
\nmit\u00e4\u00e4n „Tulee aika“ – odotusta. Kiihke\u00e4 hektinen
\naikamme el\u00e4\u00e4 suurta nyt – hetke\u00e4. Ihailemme sit\u00e4,
\nett\u00e4 monet asiat, jotka ennen veiv\u00e4t aikaa, kestiv\u00e4t kauan,
\ntapahtuvat nyt – niin kuin sanomme – „reaaliajassa“. Keskustelemme
\nreaaliajassa maapallon toisella puolella asuvan, ehk\u00e4 tuntemattoman
\nihmisen kanssa. Totumme p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 yh\u00e4
\nenemm\u00e4n asioiden nopeaan hoitamiseen. Nyt – hetki, t\u00e4m\u00e4
\nhetki ja t\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 ovat yh\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4.
\nNopeat voittavat hitaat, sanottaa usein liike-el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.
\nLapset ja nuoret seuraavat meit\u00e4 aikuisia t\u00e4ss\u00e4 hektisess\u00e4
\nmenossa. Kaikki on saatava heti. Er\u00e4s koululainen kirjoitti suureen
\np\u00e4iv\u00e4lehteen kokemuksiaan vanhempiensa perspektiivitt\u00f6m\u00e4st\u00e4
\nel\u00e4m\u00e4st\u00e4:
\n„Nykyajan vanhemmat el\u00e4v\u00e4t instant – kulttuuria. He haluavat
\nsaada el\u00e4m\u00e4lt\u00e4 kaiken hauskan heti ja nyt.
\nLapsia hankitaan kun tekee mieli, erotaan kun liitto ei en\u00e4\u00e4
\nhuvita, otetaan uusia nais- tai miesyst\u00e4v\u00e4 asumaan kotiin miettim\u00e4tt\u00e4,
\nmit\u00e4 lapset niist\u00e4 tuumivat, ja sitten heitet\u00e4\u00e4n ne
\npellolle, kun rakkauden ensi huuma laimenee likaisiksi astioiksi ja roskapusseiksi.
\nLapset katsovat vierest\u00e4, kun ihmissuhteita pannaan uusiksi.“<\/p>\n El\u00e4minen vain reaaliajassa on vaarallista. Se jos mik\u00e4 vie
\nhorisontin ja perspektiivin el\u00e4m\u00e4st\u00e4. El\u00e4m\u00e4n
\nperspektiiviin kuuluu kyky odottaa, kyky olla k\u00e4rsiv\u00e4llinen,
\nkyky k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aikaa asioiden sis\u00e4ist\u00e4miseen, kyky
\nolla toteuttamatta ensimm\u00e4ist\u00e4 mielijohdettaan, kyky kuunnella,
\nmit\u00e4 uutta on syntym\u00e4ss\u00e4 ja mit\u00e4 Jumala nyt luo, mit\u00e4
\non nousemassa esiin horisontissa. Perspektiivitt\u00f6myys voi tarkoittaa
\nmy\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 postmoderneina olemme tulleet historiattomiksi.
\nT\u00e4rkeint\u00e4 on vain t\u00e4m\u00e4 hetki.<\/p>\n Meid\u00e4n kristillinen uskomme on aikak\u00e4sityksess\u00e4\u00e4n
\njollain tavalla paradoksaalinen. Meid\u00e4n on tartuttava t\u00e4h\u00e4n
\nhetkeen – carpe diem! – mutta samalla meid\u00e4n on varottava el\u00e4mist\u00e4
\nvain t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4. Meid\u00e4n on varoitettava aikalaisiamme
\nsitomasta itse\u00e4\u00e4n vain t\u00e4m\u00e4n hetken realiteetteihin,
\nja samalla meid\u00e4n on kerrottava Jumalasta, joka luo uutta – jo n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4
\nolevassa tulevaisuudessa. Meid\u00e4n on korostettava t\u00e4m\u00e4n
\nhetken ratkaisujen ja t\u00e4m\u00e4n ajan ainutlaatuisuutta, mutta samalla
\nmeid\u00e4n on puhuttava iankaikkisuus – perspektiivist\u00e4. El\u00e4minen
\nvain reaaliajassa vierottaa Jumalasta.<\/p>\n Miksi el\u00e4minen vain hetkess\u00e4 on niin vaarallista? Ehk\u00e4
\nsiksi, ett\u00e4 el\u00e4minen vain hetkess\u00e4, vain reaaliajassa,
\nsokeuttaa meid\u00e4n n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4n suurta
\nperspektiivi\u00e4. Profeetta Jeremia, johon heprealaiskirjeen kirjoittaja
\nliittyy, k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mielell\u00e4\u00e4n kahta sanaa: „tulevaisuus“
\nja „toivo“. „Min\u00e4 annan teille tulevaisuuden ja toivon“;
\n„Sinulla on tulevaisuuden toivo.“ El\u00e4minen vain reaaliajassa
\nvie uskon Jumalaan. Usko Jumalaan antaa tulevaisuuden ja toivon. Mutta
\ntulevaisuus ja toivo el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 auttavat n\u00e4kem\u00e4\u00e4n
\nJumalan. Tulevaisuus on Jumalan tulevaisuus. Jos on olemassa tulevaisuutta,
\nse on Jumalan tulevaisuus. Jos on olemassa toivoa, se on Jumalan antamaa.<\/p>\n Joku on todennut, ett\u00e4 meid\u00e4n l\u00e4nsimaista el\u00e4m\u00e4ntapaamme
\nleimaa t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 jossain m\u00e4\u00e4rin
\nuskonnon pelko, pelko uskontoa kohtaan. Se johtuu varmaankin osittain
\nniist\u00e4 tapahtumista, joita viime kuukausina olemme olleet todistamassa
\nja joissa uskontoa on saatettu k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pahojen tekojen
\npeitteen\u00e4. Uskonnon pelko voi nousta my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4
\nalamme kokea reaaliajassa, perspektiivitt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ajassa
\nel\u00e4misen tyhjyyden. Alamme ehk\u00e4 aavistella, ett\u00e4 jotakin
\nmeilt\u00e4 puuttuu, mutta emme ole viel\u00e4 valmiit my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n,
\nmit\u00e4 meilt\u00e4 puuttuu. Jumala lupaa, ett\u00e4 kun aika tulee,
\nh\u00e4n kirjoittaa lakinsa meid\u00e4n syd\u00e4miimme. Me kaikki tunnemme
\nJumalan, t\u00e4ss\u00e4 asiassa meid\u00e4n ei tarvitse opettaa toinen
\ntoistamme. Silloin ihmisyys on jumalallista.<\/p>\n Pertti Luumi<\/b>
\nE-Mail: pertti.luumi@lastenkeskus.fi
\n<\/a><\/b><\/td>\n<\/tr>\n\n| <\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" G\u00f6ttinger Predigten im Internet hg. von Ulrich Nembach und Johannes Neukirch Reminiscere, 24. Februar 2002 Predigt \u00fcber Hebr\u00e4er 11, 8-10, verfa\u00dft von Pertti Luumi (Finnland) „Tulee aika“ Saarna tekstiin Kirje heprealaisille 8: 8-11. Aika on jotakin hyvin arvoituksellista. Mit\u00e4 aika oikeastaan on? Onko se, niin kuin meille on opetettu, nelj\u00e4s ulottuvuus pituuden, leveyden […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":8543,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[59,1,727,114,698,349,3,109,682],"tags":[],"beitragende":[],"predigtform":[],"predigtreihe":[],"bibelstelle":[],"class_list":["post-9053","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-hebraeer","category-aktuelle","category-archiv","category-deut","category-kapitel-11-chapter-11-hebraeer","category-kasus","category-nt","category-predigten","category-reminiszere"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.theologie.uzh.ch\/apps\/gpi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9053","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.theologie.uzh.ch\/apps\/gpi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.theologie.uzh.ch\/apps\/gpi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.theologie.uzh.ch\/apps\/gpi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.theologie.uzh.ch\/apps\/gpi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=9053"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.theologie.uzh.ch\/apps\/gpi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9053\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":12752,"href":"https:\/\/www.theologie.uzh.ch\/apps\/gpi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9053\/revisions\/12752"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.theologie.uzh.ch\/apps\/gpi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/8543"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.theologie.uzh.ch\/apps\/gpi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=9053"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.theologie.uzh.ch\/apps\/gpi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=9053"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.theologie.uzh.ch\/apps\/gpi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=9053"},{"taxonomy":"beitragende","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.theologie.uzh.ch\/apps\/gpi\/wp-json\/wp\/v2\/beitragende?post=9053"},{"taxonomy":"predigtform","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.theologie.uzh.ch\/apps\/gpi\/wp-json\/wp\/v2\/predigtform?post=9053"},{"taxonomy":"predigtreihe","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.theologie.uzh.ch\/apps\/gpi\/wp-json\/wp\/v2\/predigtreihe?post=9053"},{"taxonomy":"bibelstelle","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.theologie.uzh.ch\/apps\/gpi\/wp-json\/wp\/v2\/bibelstelle?post=9053"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}} | |