Jesaja 54:7-10

Oletteko olleet mukana luokkakokouksessa? Kun vuosien
tai vuosikymmenien jälkeen kohtaa niitä, joiden kanssa kerran
vietti päivittäin monia tunteja yhdessä, kokee monenlaisia
tunteita. Kun sitten aletaan kertoa tapahtuneista asioista kunkin elämässä,
kohtaa uskomattomia tarinoita. Miten eri tavalla elämä on
vienyt samassa lukkahuoneessa opiskelleita ystäviä! Toisen
elämään mahtuu paljon iloa ja menestystä, toinen
taas on saanut painia raskaiden ja järkyttävien asioiden puristuksessa.
Vaikka yksityiset elämäntarinat ovat hyvin erilaisia, ovat
kulunut aika ja sen vaihtelut yhteisiä. Silloin oli se ja se vuosikymmen,
tavat ja ajan henki oli sellaista. Nyt eletään euroaikaa,
on tapahtunut edistystä, mutta jotkut asiat ovat huonommin kuin
silloin. Ne, jotka ovat eläneet sota-ajan, palaavat aina muistoissa
yhteisiin pelon ja surun hetkiin.

Miten voi ihminen päästä vaikeitten
aikojen läpi? Miten voi kestää oman elämän
synkkiä aikoja?

Meille opetetaan kyllä nykyisin elämänhallintaa.
On erilaisia kursseja, joilla neuvotaan ottamaan henkiset voimavarat
käyttöön. Mutta perimmäiseen pelkoon ja ahdistukseen
eivät mitkään elämäntaidon kurssit anna apua.
Syvin turvattomuus nousee pelosta, että itse Jumala on kääntänyt
selkänsä meille ja hylännyt meidät. Vaikeat asiat,
sairaudet ja vastoinkäymiset ymmärretään usein merkiksi
Jumalan rangaistuksesta meille.

Voihan olla, että omatuntomme todistaa meidät
syylliseksi jossain tietyssä kohdassa, joka nyt vaivaa ja saa aikaan
epävarmuutta. Vanhassa testamentissa puhutaan usein siitä,
miten Israelin kansa koki vaikeita aikoja ja ymmärsi niiden olevan
Jumalan kuritusta jostain tietystä rikkomuksesta. Koko kansan joutuminen
pakkosiirtolaisuuteen oli profeettojen mukaan seurausta siitä,
että kansa oli etääntynyt Jumalasta. Jumalan tahdon vastainen
elämäntapa oli levinnyt ihmisten keskuuteen.

Kun kansa joutui pois omalta maaltaan, kun pyhä
kaupunki menetettiin, ymmärrettiin Herran kurittavan omaa kansaansa.
Kun kansa sai kuulla vapautuvansa pakkosiirtolaisuudesta, se koki valtavan
käännekohdan elämässään. Kysymys ei ollut
vain ulkonaisesta olojen muutoksesta, vaan myös henkisestä
ja hengellisestä lupauksesta. Profeetallinen julistus Jumalan pelastavasta
toiminnasta halusi rohkaista kansaa, joka tunsi syyllisyytensä
ja ymmärsi rikkoneensa synneillään Jumalaa vastaan.

Kun ihminen saa kokea Jumalan armon, kun syyllisyys
otetaan pois, silloin mennyttä ei enää surra. Silloin
ahdistuksen aika tuntuu lyhyeltä Jumalan ikuisen laupeuden rinnalla.
Jumalan vallassa on muuttaa ihmisen elämän kulku. Me voimme
luottaa Jumalan voimaan ja rukoilla anteeksiantoa ja käännettä
vaikeisiin asioihin. Elämän hallinta ei ole perimmältään
meidän vaan Jumalan käsissä. Ei meidän nuhteeettomuutemme
sen paremmin kuin rikkomuksemmekaan muuta Jumalan ajatuksia. Jumalan
olemus ja toiminta eivät määräydy meistä käsin.
Jumala lupaa profeetan kautta, että ahdistuksen aika kestää
vain hetken. Vain tuokion voi vaikuttaa siltä, että Jumala
on kääntänyt kasvonsa pois, ettei hän ole läsnä
elämässä. Koko raamatun sanoma kertoo vahvasti meille,
että Jumalan uskollisuus on ikuinen. Ehkä me hätäännymme
elämän pimeinä aikoina kuin pieni lapsi, joka hetkeksi
kadottaa hoitajansa kasvot näkyvistään. Kyllä Jumala
meidät tuntee. Koko ajan hän kantaa huolta meistä.

Jumalan käden varjo on ahdistuksen ja vastoinkäymisen
hetkenä pimentänyt hänen hyvyytensä auringon. Jumalahan
on tehnyt uuden liiton. Jo vedenpaisumuksen jälkeen sateenkaari
kertoi varjeluksesta, jonka Jumala lupasi. Sen jälkeen Jumala yhä
uudelleen antoi anteeksi ja uudisti liittonsa kansansa kanssa. Meille
Jumalan rakkauden vakuutena on Jeesuksen uhri. Syntien anteeksiantamus
ja Jumalan rakkauden vahvin sinetti tulivat ilmi ristin pääsiäisessä.
Nooan päivien jälkeen ei enää tuhotulva samalla
tavalla hävittänyt maata, mutta Jumalan ja pahan vallan välinen
taistelu jatkui. Vasta Vapahtajan täydellinen sovitusteko mursi
elämää tuhoavien voimien ylivallan.

Jumalan armo on vahvempaa kuin peruskallio. Jumala
teki Kristuksessa rauhan, joka sisältää koko elämäntäyteyden.

Joka luottaa elämänsä eri vaiheissa
Vapahtajan sovitustyöhön ja rakkauteen, saa kokea asioiden
selkiintymistä, sisäistä omantunnon rauhoittumista ja
yhteyttä Jumalaan. Jumala itse hakee meidät sieltä, missä
olemme. Hän kääntää kasvonsa Kristuksen hahmossa
meihin. Hän armahtaa meitä. Emme elä toiveiden tai uhkausten
varassa, vaan Jumalan lupausten varassa. Jumalan sana kantaa meitä
niin ilon ja surun, menestyksen ja vastoinkäymisen, sisäisen
rauhan kuin ahdistuksenkin keskellä. Armonvakuutus antaa toivon,
joka kestää:“Minun rakkauteni sinuun ei järky eikä
minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.“

Hauptpastorin (i.R.), Probst Silja Forsberg, Finnland
E-Mail: juhani.forsberg@evl.fi